Tämä viikko on ollut melko raskas. Ollaan alotettu harjoittelut, T vanhusten kehitysvamma/dementia/psyki osastolla ja A mielenterveys päivätoimintakeskuksessa. Aluksi oltiin kumpikin vähän watta fuck, mutta nyt fiilikset on jo ihan ok. Kummassakaan paikassa ei ole varsinaista toimintaterapiaa siinä muodossa mihin ollaan Suomessa totuttu. Kielimuuri ahdistaa ja on tuottanut paljon vaikeuksia viikon aikana, mutta eikö sitä niin sanota, että vaikeuksien kautta voittoon! Eli koitetaan tsempata vielä yksi viikko niin itse itseämme kuin toisiammekin.
T on mm. askarrellut (sanan varsinaisessa merkityksessä), käynyt torilla, syöttänyt, tanssinut ja jumpannut. Asiakkaat on kuitenkin kivoja ja yrittää ottaa kontaktia, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Tuntuu vaan aika karulta olla töissä paikassa, jonne ihmiset tulee (T:n mielestä rumasti sanottuna) kuolemaan.
A on mm. laskenut matikkaa, "pitänyt terapiaa" yksilöasiakkaalle, käyttänyt mummuja ja pappoja kaupassa ja hengaillut asiakkaiden kanssa. Paikka on sinänsä tosi kiva ja yllättävän moni puhuu englantia, joten kommunikaatio on helpompaa kuin T:llä. Muutenkin ihmiset on tosi ihania, tulee juttelemaan, koskee ja ottaa muutenkin kontaktia.
Kummatkin ollaan vastaanotettu hyvin monta märkää pusua poskelle!
Iltaisin ollaan oltu melko väsyneitä joten viikko on ollut melko harjoittelu täytteinen. Ollaan kirjoitettu päiväkirjoja englanniksi ja REFLEKTOITU (perkele). Keskiviikkona saimme itsemme kämpiltä ulos ja mentiin yhteen opiskelijataloista tekemään pitsaa Saran (tt-opiskelija, joka tulee suomeen helmikuussa) ja Saran siskon kanssa. Ja olihan siellä tietysti muitakin talossa asuvia tyyppejä. Todettiin, että talo voisi olla ihan kiva asuinpaikka, mutta kolmessa kuukaudessa meiltä lähtisi kummaltakin järki. Pieni keittiö, jatkuvasti bileitä ja opiskelijoita ympärillä 24/7. Tarvitaan kuitenkin se oma rauha. Syönnin jälkeen myös toinen Suomeen tuleva opiskelija, Malavika, liittyi seuraan ja tytöt haastatteli meitä vaihtotehtäviinsä liittyen. Oli tositosi mukava parituntinen juttelu tyttöjen kanssa! Käytiin läpi kulttuurieroja sekä puhuttiin paljon toimintaterapiasta (koulu, työharjoittelut, eroavaisuudet maitten välillä jnejne.). Saatiin vissiin annettua ihan hyvä kuva Suomesta, koska tytöt vaikuttivat olevan innoissaan lähdöstä.
Nyt pitäisi alkaa laittamaan naamaa kondikseen, täytyy lähteä ostamaan T:lle röökiä irkkupubista, koska mikään muu paikka ei ole auki :P Harmi! Ja eihän tuota nyt voi yksin laittaa baarista ostamaan tupakkia....
Kuulemisiin pupuset, PUSS <3
-Anniina ja Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti