better later than never, right?

Anteeksi jälleen kerran, petimme kurjasti lupauksemme kirjoittaa sunnuntaina.. Oltiin vaan niin kamalan väsyneitä viikonlopun jäljiltä ja pitkästä junamatkasta, jonka aikana saatiin kirjalliset, viralliset varoituksetkin! Tyhmät turistit meni vahingossa istumaan ykkösluokkaan ja joku virkaintoinen konnari olis tahtonu sakottaa meitä: "You must know when you have Go-Passes! And can't you see the number on wall??" Joo ei nähty, väsyttää, tiedämme ensi kerralla paremmin, SIR. Mutta juu, back to basics.

Kouluviikot. Stressaavat ja raskaat. Osallistuttiin kahteen projektiviikkoon, jossa oli oikeita asiakkaita ja kirjallisia töitä. Ekan viikon teemana oli avh -asiakkaat. Jokaisella ryhmällä oli oma asiakas, jolle suunniteltiin aamun aikana puolen tunnin mittainen terapiakerta. Terapia toteutettiin iltapäivästä ja lisäksi päästiin havainnoimaan toisen ryhmän työskentelyä. Välillä ärsytti tosi paljon ja podettiin kovaa ammatti-identiteetti-kriisiä, mutta onneksi meidän ryhmä oli aivan mahtava! Meitä oli yhdeksän tyttöä samassa ryhmässä, mutta ei siltikään saatu aikaiseksi kanatappeluita :D 

Meidän huipputiimi! :)

Tällä ekalla projektiviikolla suomitytöt loisti ja saatiin hämmästytettyä jopa opettaja ideoillamme (siis hyvällä tavalla)!

Toisella projektiviikolla aiheena oli ikääntyneiden kaatumistapaturmien ehkäisy ja fiksaatio. Tämä viikko sisälsi luentoja hollanniksi ja paaaaaaljon tietokoneella istumista. Tehtiin kotikäynti yhden ryhmäläisen mummon luo. Tehtiin ympäristönarviointi käyttämällä VOTO -arviointimenetelmää (samantyylinen kuin housing enabler, toitsuille tiedoksi siis tämä). Lisäksi tehtiin haastattelu liittyen fiksaatioon ja yksi kävelytesti. Tällä viikolla tunnettiin itsemme välillä hyödyttömiksi sekä turhautuneiksi kielimuurin vuoksi. Onneksi Winkmanin luennoilla myös meidät huomioitiin muutamilla englanninkielisillä letkautuksilla ;) Viikon lopussa palautettiin 25sivun kirjallinen työ ja valmisteltiin powerpoint esitys luokalle. Siinä kaksi suurinta syytä siihen, miksi nää kaksi oli välillä vähän pahalla päällä. 

Tiedonhankintaa <3

Koulun edusta

Torstaina onnistuneiden projektiviikkojen päätteeksi Yoni pyysi meitä drinkeille Cafe d' Campukseen :) Oli aika mahtava fiilis saada kylmä Somersby nokan eteen keskellä päivää! Ohhhh. Drinkkien jälkeen jatkoimme itsemme palkitsemista pienillä paita/takki ostoksilla ja Pita Geelillä (se meijän vakkari ruokamesta, jos joku ei vielä muista)! Namnam :P

Syönnin jälkeen käytiin kotona kääntymässä ja lähdettiin poikien kanssa keilaamaan. Paikalle päästyämme idea vaikutti ensin erittäin huonolta ja suomitytöt tilaskin rohkaisu kaljat ennen poikien saapumista. Keilahallissa oli vain jotain seurapelaajia tiimipaidat päällä :D Ja kumpikaan meistä ei tunnetusti osaa keilata YHTÄÄN.. 

Jännittääkö ees?

Onneksi osaamme nauraa itsellemme ja pojatkaan ei ollu niiiiin hyviä ku pelättiin. Oli siis ihan kivaa kuitenki :)

Pojat tekee mitä vaan neljästä kaljasta!

Häviäjän merkki

Keilaamisen jälkeen käytiin vielä parilla ja pelattiin jotaki paskaa noppapeliä. Tiina voitti vaikka ei etes tajunnu sääntöjä :D Illalla pyöräiltiin sitten meidän tuurilla sateessa kotiin.. (tää oli siis eka kerta ku etes lähettiin pyörillä pubeileen) Ei kannattais sanoa kuuluisia viimeisiä sanoja: "Tänä yönä ei pitäis sataa". Oltiin oikeasti ansaittu tämä kiva päivä!

Perjantaina lähettiin sitten junalla Gentiin juhliin Marin vanhenemista. Oli kiva nähä tyttöjä <3 Perjantain bileet oli kivat, tanssittiin kotibiletyylillä aamu seiskaan asti (ei tulla varmaan enää ikinä tanssimaan seittemältä aamulla Michael Jacksonin tahtiin). Aamupala haettiin leipomosta, joka aukesi sopivasti puol kasilta. Oltiin varmaan hyvännäköisiä ja hajusia.. Kemuissahan siis poltettiin sisällä ja vaatteet haisi sen mukaisesti. 

Martsan ehkä hieman säälittävä synttärikakku. Mutta oli kynttilät ja kaikki kuitenki!

Viinipullojen avaamiseen käytetty aika tähän mennessä n.15min

Norjalaispoika Torstein toi mukanaan turkinpippurishottia ja Mari oli tehnyt fisua, joita sitten sai makuihin tottumattomat maistella. Ilmeet oli taas näkemisen arvoisia :D Eikä kaikki edes suostuneet maistamaan.

Lauantai meni yllättäen kebabin, leffojen ja mässyjen ääressä. Sunnuntaina päästiin jopa sängystä ylös ja käytiin katteleen Genttiä. Onhan se ihan näppärä kaupunki :) Oltiin jopa sunnuntaina kirkossa (ei tietenkään nähtävyys meiningillä, ihan hiljenemään me sinne mentiin)! Illalla hypättiin junaan ja siitä matkasta mainittiin jo alkuteksteissä. 

Oltiin ihan oikeasti siellä kirkossa sisällä!

Summa summarun, hauskaa on ollut ja ollaan edelleen hengissä. Tänään alotettiin kahen viikon harjoittelujaksot, T on vanhusten psykillä/dementia osastolla, A psykipuolen päivätoimintakeskuksessa. Tulee varmaan ihan semi mielenkiintoset ja hollannin täyteiset viikot.. Saapa nährä kuinka poikki sitä sitten taas on.

Yritetään kirjotella vähän tiiviimmin tästedes, jottei näistä tulis tämmösiä kilometrin mittaisia. Ei tosin enää luvata mitään :D

Kuulemisiin, PUS <3
-Tiina ja Anniina