London part 3.

Ai niin! Unohettiin viime kerralla mainita, että meillä kävi kerranki mäihä sään suhteen. Kahvilla ollessa alko sataan kaatamalla vettä. Lämpimät kupit käessä katseltiin juoksevia ihmisiä ikkunasta. Ja siis hyvä tuuri tulee siinä, että kahvien ollessa loppu puolella myös vesisade loppui ja jopa aurinko tuli esiin! :) Belgiassahan se on menny tähän asti niin, että aina kun ollaan ulos astuttu niin on alkanu sataa vettä....

Piristyneinä kahveista ja makeista makeimmista leivoksista lähdettiin etsimään musikaalipaikkaa. Billy Elliot here we come! Paikka löytyi ihan helposti ja pääsimme sisään lämmittelemään. Paikka oli suhteellisen iso, jonka vuoksi saatiin myös muutamat virheohjeistukset vessoille. Lopulta vessat löyty ja helpottuneina päädyimme istumaan omille paikoillemme suhteellisen lähelle lavaa.

Tosiaan ostettiin liput samana päivänä Piccadilly Circuksessa sijaitsevasta lippukioskista. Yksi lippu maksoi 50 puntaa, mutta päästiin oikeesti lähelle lavaa! Jänninä odoteltiin esityksen alkamista. Ja voi mikä esitys se olikaan! 2 ja puoli tuntia kestävä tunteiden vuoristorata. Naurettiin, itkettiin, saatiin monet kylmät väreet (siis MONET) ja hämmästeltiin päähenkilön lahjakkuutta! Nuori poika osaa laulaa, tanssia ja näytellä niin uskottavasti. Koko musikaalin lavasteet, ajoitukset, laulut, puvustukset ja näyttelijöiden dynamiikka toimi vaan niin loistavasti yhteen! Ei tällaiset tavalliset suomalaiset oo tottunu tuollaseen meininkiin. Edelleen tälläkin hetkellä ei oikeen löydetä sanoja kuvaamaan itse esitystä tai meiän tunteita sen aikana. Lipun hieman ehkä suolaisella hinnalla ei ollu enää mitään väliä esityksen jälkeen. Ei kait tässä voi sanoa kuin HUH ja SUOSITTELEMME.

Noin suuren elämyksen ja tunnekuohun jälkeen olikin kiva lähteä juoksemaan takaisin hostellille. Laukut täytyi hakea sieltä ennen kuutta ja esitys loppui puolelta, kiire! Todella surkean kartan lukemisen jälkeen olimme kuitenkin perillä 17.59! Eli siis ajoissa ;) Laukut saatuamme hyvästeltiin hostellin työntekijät poskisuudelmin ja suuntasimme heidän neuvojensa myötä bussipysäkille. Nousimme bussiin nro 38 ja tasarahan puuttumisen vuoksi pääsimme matkustamaan ilmaiseksi. Emme valita. Onneks ei lähetty seilaan metroilla! Bussi vei meidät Victoria Stationille, josta jälleen kerran surkean kartan luvun ja muutaman turhautumisen jälkeen löysimme itsemme Park hotellista. Hotellin respassa oli töissä joku intialainen, josta ei kauheesti saatu selvää (tässä vaiheessa tuli jo ikävä takas Piccadillyyn). Ihme selkkauksien jälkeen hän antoi meille isomman huoneen, kuin mitä oltiin varattu. Jälkeenpäin tyyppi yrittikin useaan otteeseen saada meidät maksamaan isommasta huoneesta ekstra rahaa. Ei suostuttu tähän, koska ei me oltu isompaa huonetta ees pyydetty. Tyhmä ukko!

Saatiin kamppeet ylös ja tajuttiin että oltiin syöty koko päivän aikana vain aamupala ja leivokset?! Suunnattiin siis lähimpään ravintolaan. Italialainen oli ihan jees, mutta toistuvat bella bellat oli jo vähän liikaa. Kylläisinä lähdimme etsimään paikkaa, josta bussi lähtisi seuraavana aamuna. Samalla tehtiin vielä viimeiset kierrokset kaupungissa ja T osti vielä Lontoo-laukun. Viimeisenä pysäkkinä ennen nukkumaanmenoa oli eväiden ja iltamässyjen osto sekä pakollisen puhelinkoppikuvan ottaminen.

Väsyneinä ja ehkä hieman kaiheina menimme nukkumaan omiin leveisiin ei-natiseviin sänkyihimme. Luultiin molemmat, että nukuttais yö hyvin sikeesti ja leveesti, mutta totuus oli toinen. Heräiltiin useita kertoja yön aikana siihen, että oli vaan niin pirun kylmä! Onneksi oli vain yksi yö tuossa hotellissa. Aamulla kello soi 7.45. Meikit naamaan ja kamppeet kasaan ja suuntana kohti Victoria Coach Station. Jälleen kerran olimme ehkä hieman myöhässä (tai viime tinkaan ajoissa) ja bussi olikin jo melkein täynnä. Nopea check in-bussiin, laukut ruumaan ja metsästään vapaat paikat. Matka sujui ihan mukavasti kuvia katsellessa ja englantilaista Cosmoa lukiessa. Kuskikaan ei ollu ees hömelö! Ja lauko jopa iha hauskoja vitsejä. EuroTunnelikaan ei ollu niin paha toisella kerralla. Antwerpeniin saavuttiin ajoissa 17.45! PizzaHutin kautta juna-asemalle ja Geeliin. Antwerpenin juna-aseman edustalla ollessamme meiltä tultiin kysymään neuvoa. Näytettiin siis kaikkine kasseinemme belgialaisilta!!! :D

Pienen pyöräilyepisodin ja parin rikkinäisen kassin jälkeen (jätettiin polkupyörät siis asemalle viikon alussa) päästiin kotoisaan studioomme. Kunnes huomasimme nämä:

Avonainen kansio oli nätisti aseteltu siivotun studiomme keittiön pöydälle. Toisen lapun löysimme hetken kuluttua vessan ovesta. Eli StudioMom oli siivonnut koko asuntomme, vaikka olimme tehneet sen juuri ennen lähtöämme. Ei siivoamisessa tietty mitään pahaa ole, mutta kun meiän omat tavarat ja ruuat oli myös järjestelty uudelleen. Jopa hyllyssä olevat paperit oli uudelleen järjestelty. Kuka tekee noin? Oli vähä tunkeuduttu olo..joku koski meiän henkilökohtasiin tavaroihin ja kaappeihin sillä välin kun oltiin poissa. Noh, tutustuttiin sitten näihin uusiin sääntöihin konkreettisesti. Vessan ovessa lukee esimerkiks että suihkukaappi pitää siivota joka käyttökerran jälkeen. Samaten viemäri pitää puhdistaa jokaikinen kerta. Selvä? Asutaanhan me tässä vielä kuukausi, joten hyvä näitä sääntöjä nyt on kehitellä lisää...

Viikonloppu meni kamppeita purkaessa ja pyykätessä. Otettiin myös vähä univelkaa takasi. Sunnuntai-ilta kului Belgian Dancen ja lettujen parissa :) Tänään olis tarkotus nähä pitkästä aikaa belgialaisia kavereita ja meiän omaa ihanaa Irkkupubia.

Tässä oli meiän Lontoo <3 Ja nyt ootellaan jo innoissamme meiän arvovaltaisia vieraita saapuviksi!

PUS<3

-Anniina ja Tiina